Magneettitutkimus on kuvantamismenetelmä, jossa ei käytetä röntgensäteitä. Kuvan muodostamisessa hyödynnetään voimakasta magneettikenttää ja elimistössä olevaa, veteen ja rasvaan sitoutunutta vetyatomia.

Magneettitutkimus soveltuu pään, selän sekä tuki- ja liikuntaelimien tutkimiseen. Sillä voidaan tutkia myös verisuonia ja vatsan aluetta. Joissakin tutkimuksissa potilaalle annetaan suonensisäisesti gadolinium-pitoista tehosteainetta helpottamaan eri kudosten erottamista toisistaan. Vatsan alueen tutkimuksissa pitää olla ravinnotta kuusi tuntia ennen tutkimusta. Alavatsan tutkimuksissa ravinnotta olon lisäksi tulee olla virtsaamatta kaksi tuntia ennen tutkimusta.

Tutkimuksessa potilas makaa noin 60 cm halkaisijaltaan olevassa tunnelissa, joka on hyvin valaistu, tuuletettu ja molemmista päistä avoin. Röntgenhoitajalla on koko tutkimuksen ajan kuulo- ja näköyhteys potilaaseen. Tutkimuksen aikana laitteesta kuuluu voimakas ääni, jonka vuoksi potilas saa korvakuulokkeet. Kuulokkeista voi halutessa kuunnella musiikkia tutkimuksen aikana. Magneettitutkimus kestää noin 30 minuuttia.

Tutkimushuoneessa olevan voimakkaan magneettikentän vuoksi tutkimuksia ei voida tehdä kaikille. Sydämentahdistin on este magneettitutkimukselle. Mikäli potilaalla on kehossaan pienikin määrä metallia, esimerkiksi aneurysmaklipsi, sisäkorvaproteesi, sydämen keinoläppä, metallisiruja (esim. silmässä) tai sirpaleita, on ennen tutkimusta tarkkaan selvitettävä niiden laatu ja sijainti. Kaikki ylimääräiset esineet, kuten korut, kellot ja pankkikortit tulee jättää tutkimushuoneen ulkopuolelle. Magneettitutkimusta ei suositella raskauden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Esteenä tutkimukselle saattaa olla myös voimakas ahtaan paikan pelko, jota voidaan lieventää antamalla rauhoittavaa lääkettä ennen tutkimusta. Lääkkeen saa tutkimukseen lähettävästä yksiköstä ennen tutkimukseen tuloa. Magneettitutkimuksessa voi olla saattaja mukana tutkimushuoneessa. Myös saattajan on huomioitava magneettikentän asettamat rajoitukset.