Aivosähkökäyrä (EEG)

Ajanvarauksen yhteydessä annetaan tarvittavat tutkimusohjeet kirjallisesti.

Aivosähkökäyrä (eli aivosähkötoiminnan tutkimus eli EEG-tutkimus eli elektroenkefalografia).
Aivosähkökäyrän rekisteröinti on kivuton tutkimus. Ihon pinnalle sijoitetuilla elektrodeilla rekisteröidään noin 30 min ajan jatkuvasti aivojen sähköistä toimintaa. Elektrodit asetetaan iholle verkon avulla tai käytetään elektrodipäähinettä. Kontaktiaineena käytetään vesiliukoista elektrodipastaa. Lisäksi käytetään iholle liimattavia pinta-elektrodeja esim. sydämen pulssin seuraamista varten.
Tutkimuspäivänä voi ottaa säännöllisen ja tarvittaessa otettavan lääkityksen normaalisti, mikäli hoitavan lääkärin kanssa ei ole toisin sovittu.

Potilas saa levätä tutkimuksessa suurimman osan ajasta rentona silmät kiinni. Tutkimuksen aikana pyydetään useita kertoja avaamaan ja sulkemaan silmät. Rekisteröintiin kuuluvat myös vilkkuvalo- ja ylihengitys- (hyperventilaatio) testit, jotka suoritetaan potilaan voinnin mukaan. Näin lausunnon antava lääkäri saa käyristä mahdollisimman luotettavaa tietoa potilaan aivosähkötoiminnasta.

Aivosähkökäyrällä tutkitaan mm.

• kohtauksellisia oireita
• aivoinfektioita
• kallo-aivovammoja (potilas on lyönyt päänsä)
• verisuoniperäisiä aivosairauksia
• kohtauksellista päänsärkyä ja huimausta
• lasten käytös-, kehitys-, oppimis- ja liike(motoriikan) häiriöitä, MBD
• unihäiriöitä
• alentunutta tajunnan tilaa
• epäiltäessä aivokuolemaa

Aikuisilla ensisijainen tutkimus on ns. tavallinen EEG, jolloin saa nukkua normaalisti edellisen yön. Hiukset pyydetään pesemään ja hiuksiin ei saa laittaa hoito- ym.aineita, sillä erilaiset hiusten käsittelyaineet ja työperäiset pölyt voivat aiheuttaa häiriöitä aivosähkökäyrän mittauksissa.

Lapsilla ensisijainen tutkimus on ns. uni-EEG. Lapset valvovat edeltävänä yönä iän mukaan ja aikuiset koko yön. Tutkimuksessa rekisteröidään valvetta, torketta, unta ja herääminen.

Aivosähkökäyrää voidaan rekisteröidä myös pitkäaikaisrekisteröintinä, jolloin elektrodit kiinnitetään hiuspohjaan vesiliukoisella liimalla ja potilas saa mukana kannettavan rekisteröintilaitteen.
Aivosähkökäyrän rekisteröinteihin voidaan liittää erilaisia oireita provosoivia ärsykkeitä pyytävän lääkärin toivomuksen mukaisesti. Aivosähkökäyrän rekisteröi hoitaja ja kliinisen neurofysiologian yksikön lääkäri antaa lausunnon.
(kuvat)

Hermo-lihastutkimus (ENMG)

Hermo-lihastutkimus eli hermoratatutkimus eli ENMG-tutkimus eli elektroneuromyografia.
ENMG-tutkimuksella voidaan selvittää ääreishermojen ja –lihasten sairauksia. Tavallisin aihe tutkimukselle on vaiva, jonka epäillään olevan hermoperäinen. Tällaisia ovat esim. hermon pinnetilat. Muita tautitiloja, joita selvitellään ovat erilaiset lihassairaudet ja hermovammat.

Tutkimukseen on hyvä pukeutua siten, että tutkittava kohta on helppo saada paljaaksi. Ennen tutkimusta pitää kädet ja jalat pestä kunnolla. Ihoa ei saa rasvata ennen tutkimusta.
Säännöllisen ja tarvittaessa otettavan lääkityksen voi ottaa normaalisti.

Tutkimuksen tekee kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri. Hoitaja on mukana vastaanottamassa, neuvomassa ja tekemässä mahdollisia oheismittauksia.

Tutkimus on yleensä kaksiosainen. Iholta mitataan hermon toimintanopeutta pieniä sähköärsykkeitä apuna käyttäen. Lihastutkimuksen lääkäri tekee pienellä kertakäyttöisellä neulaelektrodilla. Tarvittaessa tehdään oheismittauksia, esim. värinätunto- ja kylmä-lämpötuntomittauksia.

Erityistapauksissa voidaan ottaa lihaksesta koepala paikallispuudutuksessa. Tutkimuksen tehnyt lääkäri antaa lausunnon.
(kuva)

Unitutkimukset

Unitutkimuksia tehdään erilaisilla rekisteröintimenetelmillä. Niitä käytetään haluttaessa tutkia:

• kuorsausta
• unenaikaista katkohengitystä
• yöllisiä liikehäiriöitä

Tutkimuksessa mitataan:

• veren happipitoisuutta (happisaturaatiota)
• hengityksen ilmavirtausta
• hengitysliikkeitä
• kuorsausta
• nukkuma-asentoa
• jalkojen liikkeitä

Rekisteröinti voidaan suorittaa potilaalle mukaan annettavalla rekisteröintilaitteella tai vuodeosastolla (A4) unipatjalla.
Potilas saa tarvittavat valmistautumisohjeet ajanvarauksen yhteydessä esim. pukeutumisesta (t-paita), lääkityksestä ja ruokailusta.
(kuva)

Monihermosairauksien tutkimukset
(polyneuropatiatutkimukset)

Polyneuropatiatutkimuksilla seurataan hermoradaston toimintaa. Esim. sokeritauti (diabetes) voi aiheuttaa muutoksia hermoratoihin. Kyky tuntea kosketusta, värinää, lämmintä, kylmää jne voi heiketä. Käytössä ovat mittaukset:
värinätuntomittaus
kylmä-lämpökynnysmittaus
kosketustuntomittaus

Nämä kaikki mittaukset ovat kivuttomia ja tarkkaavaisuutta vaativia. Kutakin asiaa mitataan toistuvasti ja potilas ilmoittaa heti kun tuntee ko asian. Mittaukset tehdään sekä molempiin käsiin että molempiin jalkoihin. Tutkimukset tekee hoitaja ja kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri antaa lausunnon. 
(kuva)

Herätevastetutkimukset

Herätevastetutkimuksilla selvitetään näkö-, kuulo- ja tuntoradaston toimintaa.

Näköradaston toimintaa tutkitaan VEP- tutkimuksella (eli visual evoked potentials) esim. epäiltäessä näköhermon tulehdusta tai MS-tautia.
Tutkimuksessa asetetaan rekisteröivät elektrodit verkon avulla päänahalle tarkasti määrättyihin kohtiin. Kontaktiaineena käytetään vesiliukoista elektrodipastaa. Rekisteröinnin aikana potilas istuu nojaten niskatyynyyn. Huone on melko hämärä.
Vuorotellen oikealla ja vasemmalla silmällä (toinen peitettynä) potilas katsoo vilkkuvan shakkiruudukon keskellä olevaa pistettä tarkkaavaisesti. Tietokoneella rekisteröidään ruudukon muutoksen aiheuttamaa sähköistä signaalia aivokuorella. Jos potilas ei pysty katsomaan pistettä tarkkaavaisesti voidaan käyttää välkähtävää valoa. Jos potilas käyttää normaalisti silmälaseja, ne on syytä ottaa mukaan tutkimukseen. Tutkimus on kivuton ja kestää noin tunnin.

Kuuloradaston toimintaa tutkitaan BAEP- tutkimuksella (eli brainstem auditory evoked potentials). Tutkimuksessa asetetaan otsalle lähelle hiusrajaa kolme tarraelektrodia. Korvakäytäviin asetetaan pienet elektrodit ja korvien taakse tarraelektrodit. Rekisteröinnin ajaksi asetetaan kuulokkeet, joista tulee klikittävää ääntä tutkittavaan korvaan ja toiseen korvaan hälyääntä. Potilas saa levätä rentona tutkimuksen aikana. Tutkimus on kivuton, eikä vaadi tarkkaavaisuutta. Tutkimus kestää noin tunnin.

Tuntohermoradastoa tutkitaan SEP- tutkimuksella (eli somatosensory evoked potentials). Tutkimuksessa asetetaan rekisteröivät elektrodit verkon avulla päänahalle tarkasti määrättyihin kohtiin. Kontaktiaineena käytetään vesiliukoista elektrodipastaa.

Yläraajoja tutkittaessa kiinnitetään tarraelektrodit solisluun lähelle ns. Erbin pisteisiin ja niskaan lähelle hiusrajaa. Ranteen kohdalta annetaan pieniä sähköimpulsseja, joiden kulkua eri mittauspisteisiin seurataan tietokoneella. Tutkimus kestää noin tunnin.

Alaraajoja tutkittaessa laitetaan rekisteröivät liimatarrat polvitaipeisiin ja selkään. Nilkan kohdalta annetaan pieniä sähköimpulsseja, joiden kulkua eri mittauspisteisiin seurataan tietokoneella. Tutkimus kestää noin tunnin.

Herätepotentiaalitutkimuksia käytetään esim. erilaisten neurologisten oireiden selvittelyssä. Tutkimukset suorittaa hoitaja ja kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri antaa lausunnon.